Pompeji

5. Kaupankäynti

Liikevoiton tai menestyksen tavoittelu ei kuulunut periroomalaisiin hyveisiin, ja kaupankäynnillä hankittu varallisuus tuomittiin, ainakin senaattorisäätyisten kohdalla. Yhteisön silmissä säilytettävä arvokkuus vaikutti siihen, että perheen luotto-orja tai vapautettu orja pyöritti käytännössä liiketoimintaa. Tosin yritystoiminnan vaikeudet koettelivat myös pompejilaisten kärsivällisyyttä.

Pompejissa kauppa kukoisti ja kauppasuhteita solmittiin ympäri Välimerta aina Intiaan saakka. Keisari Augustuksen valtaannousun myötä valtakunta sai nauttia pitkästä rauhankaudesta (pax romana), joka takasi turvallisen kaupankäynnin niin maalla kuin merellä. Tuottajien ja kuluttajien välillä toimi verkosto kauppiaita, ja Pompejissa vallitsi hienostunut kaupankäyntijärjestelmä.

Toimivaan kaupankäyntijärjestelmään kuuluivat kauppatorit, pylväshallit, kadunvarsikaupat, käsityöverstaat vilkkaan kulkuväylän varrella. Lisäksi kylpylöiden lähistöllä toimi lukuisia pienempiä puoteja. Kauppiaille liike- ja työtilan sijainti sekä saavutettavuus olivat merkittäviä toimintaedellytyksiä. Monet liike- ja työtiloista sijaitsevat lähellä toisiaan saavutettavan kuljetusreitin varrella esipisteen, pyhäkön, temppelin, tienristeyksen tai pikkuaukion laidalla, jossa saattoi pysähtyä vaihtamaan päivän kuulumiset. Lisäksi vilkkaat yhdeksän päivän välein toistuvat markkinapäivät toivat kaupunkiin maaseudun asukkaita ja kierteleviä kauppiaita.

Tunnettuja yrittäjiä kaupungissa olivat juusto- ja vihanneskauppiaat, baarinpitäjät, katukaupustelijat sekä leipurit. Tiedämme, että juusto maksoi 1-4 assia, mutta 8,73 l (modius) viljaa jo 12 assia ja sama määrä kuivattuja linssejä peräti 30 assia. Toisaalta katubaarista sai yhdellä assilla lasillisen tavallista viiniä. Keramiikkapajasta tai katukaupustelijalta saattoi ostaa juoma-astian 12 assilla ja sangon 9 assilla. Yhdellä assilla sai omakseen haudutusastian, lautasen sekä välttämättömän lampun. Erilaista leipää oli tarjolla 2-8 assilla.

  • Kaupankäynti
  • Myynti