Pompeji

4. Arkaainen aika

Pompejin kaupungin synty sijoittuu hyvin tärkeään ajanjaksoon Välimeren alueen historiassa. Etrurian maaperä oli mineraalien suhteen rikas ja metallit kuten rauta, kupari, hopea ja lyijy olivat hyvin kysyttyjä kansainvälisessä kaupankäynnissä. Kun foinikialaiset ja kreikkalaiset alkoivat perustaa siirtokuntia Välimeren länsiosiin 800- ja 700 –luvulla, yhtenä syynä oli juuri metallien hankkiminen. Foinikialaisten siirtokunnat sijaitsivat Espanjassa, Länsi-Sisiliassa, Sardiniassa sekä Pohjois-Afrikan rannikolla. Tärkein kaupunki oli nykyisessä Tunisiassa sijaitseva Karthago. Kreikkalaisten siirtokunnat sijaitsivat puolestaan eteläisessä Italiassa ja Sisilian länsiosissa. Italian mannermaata hallitsivat etruskit, joiden vaikutus ulottui Campaniaan asti missä heidän merkittävin keskuksensa oli Capua.

Näiden kolmen kulttuuripiirin välille syntyi 600- ja 500-luvuilla eräänlainen voimatasapaino. Alue jaettiin taloudellisiin ja poliittisiin vaikutusalueisiin maalla ja merellä. Kaupankäyntiä säädeltiin eri kaupunkien välisillä sopimuksilla ja kukin käytti laivastoaan kaupankäynnin ohella kolonisaatioon, merirosvoukseen ja sodankäyntiin aina tilanteen mukaan.

Pompeji kehittyi näiden kolmen kulttuuripiirin ympäröimänä. Tietomme Pompejin varhaisvaiheista perustuvat arkeologian löytöihin ja vähäisessä määrin piirtokirjoituksiin. Antiikin kirjallisuudessa Pompeji mainitaan vain muutaman kerran. Kreikkalainen maantieteilijä Strabon kertoo että Pompejin asukkaita olivat ensin paikalliseen itaaliseen heimoon kuuluneet oskit. Sitten kaupunkia hallitsivat tyrrheenit (eli etruskit), samnilaiset ja lopulta roomalaiset.

Pompejin ensimmäiset pyhäköt rakennettiin 500-luvun kuluessa. Apollon temppeli sijaitsi kaupungin luoteisosassa ja kulttialue toimi kaupungin uskonnollisen ja poliittisen toiminnan keskuksena. Apollon kultti oli kreikkalaista alkuperää, mutta myös suosittu jumaluus etruskikulttuurissa. Toinen varhainen temppelialue sijoittuu kaupungin eteläosaan. Minervalle omistettu pyhäkkö kohosi kaupunginmuurien ylitse toimien maamerkkinä merenkulkijoille. Arkaaisella kaudella rakennettiin myös ensimmäiset Pompejin kaupunkialuetta ympäröineet muurit.

  • Arkaaisella ajalla Välimeren aluetta hallitsivat kreikkalaiset, foinikialaiset ja etruskit.
  • Etruskit valmistivat keramiikkaa, josta käytetään italiankielistä nimeä bucchero. Keramiikka on poltettu läpeensä mustaksi ja se on pinnaltaan kiiltävää jäljitellen metalliastioita.