Pompeji

8. Roomalaiskolonian aika

Rooman ja sen italialaisten liittolaiskansojen välille syntyi lyhyt mutta verinen sota vuosina 91-87 eKr. Sodan taustalla oli kiista kansalaisoikeuksista. 100-luvulla eKr. Italian uusi arvonsa tunteva kauppiasluokka oleskeli paljon ulkomailla ja joutui näkemään mitä kansalaisuuden puuttuminen merkitsi. Ulkomailla heitä kohdeltiin kuin he olisivat roomalaisia, siis osa hallitsevaa kansaa joka oli ottanut Välimeren alueen haltuunsa, mutta kotona he olivat edelleen roomalaisten alaisuudessa eivätkä voineet vaikuttaa asioihin ja päätöksentekoon samalla tavoin kuin roomalaiset. Sama ”kastijako” oli nähtävissä armeijan osalta. Italialaiset katsoivat olevansa valloitettujen kansojen yläpuolella ja tasavertaisia roomalaisten kanssa. Silti he olivat edelleen Rooman alaisia ja heille oli asetettu raskaat velvoitteet. Italialaisten täytyi kustantaa joukkojen ja laivojen ylläpito senkin jälkeen, kun yksityiset roomalaiset oli vuonna 167 vapautettu veronmaksusta. Vapautus johtui siitä, että sodankäynti oli tuottanut niin paljon sotakorvauksia ja ryöstösaalista, että veronkannosta voitiin luopua. Lisäksi italialaisten joukkojen osuutta Rooman armeijasta ja ratsuväestä oli kasvatettu niin, että liittolaissodan aattona liittolaiset tuottivat vuosittain kaksi kertaa enemmän joukkoja ja ratsuväkeä armeijaan kuin roomalaiset. Liittolaiskansat saivat oman osuutensa sotasaaliista, mutta hyvin vähän julkista maata (ager publicus).

Kapina oli osoitus siitä, että italialaiset tunnistivat oman arvonsa, he tiesivät kuinka tärkeitä he olivat Roomalle eivätkä enää hyväksyneet sen hetkistä asemansa, joka ei vastannut heidän käsitystään itsestään. Kansalaisuutta koskeva ongelma oli tiedostettu Roomassa kauan, mutta sitä ei saatu ratkaistua lainsäädännön keinoin. Sodan alkuvaiheessa Rooma oli suurissa vaikeuksissa, mutta lopulta se päihitti liittolaisten sotajoukot. Rooma joutui myöntämän italialaisille Rooman kansalaisuuden.

Pompeji toimi liittolaissodassa Roomaa vastaan ja vuonna 89 eKr. roomalainen sotapäällikkö Lucius Cornelius Sulla valloitti kaupungin pitkän piirityksen päätteeksi. Pompeji ilmeisesti antautui ja sitä ei hävitetty. Sulla valloitti myös Herculaneumin ja tuhosi Stabiaen kaupungin perusteellisesti. Nuceria pysyi sodan ajan Roomalle uskollisena.

Samaan aikaan Sulla kävi myös valtataistelua toista sotapäällikköä Gaius Mariusta vastaan, mikä päättyi vuonna 81 eKr. Sullan voittoon. Hän aloitti laajat proskriptiot, joissa hän surmautti vastustajiaan ja takavarikoi heidän omaisuutensa. Pompeji oli ollut Mariuksen puolella ja rangaistuksena tästä Sulla asutti kaupunkiin 2000 veteraania perheineen. Pompejista tuli vuonna 80 eKr. Rooman kolonia ja sai nimekseen Colonia Cornelia Veneria Pompeianorum. Sulla jakoi veteraaneille pompejilaisten maaomaisuutta ja kolonian ensimmäiset vuosikymmenet olivat ilmeisen ankeita kaupungin oskinkieliselle väestölle. Proskriptioiden lisäksi heidät suljettiin kaupungin hallinnon ulkopuolelle ja vuosien kuluessa lähes kaikki tärkeimmät samnilaiskauden suvut hävisivät Pompejin poliittisesta elämästä. Latinasta tuli uusi virallinen kieli ja vähitellen oskin kieli hävisi myös päivittäisestä käytöstä.

Veteraanien tulo johti suuriin muutoksiin kaupungin rakennuskannassa. Juppiterin temppeli muuttui Capitoliumiksi, kun se pyhitettiin roomalaisten kolmelle tärkeimmälle jumalalle: Juppiterille, Junolle ja Minervalle. Kaupungin luoteiskulmaan rakennettiin Venuksen temppeli kolonian symboliksi ja pieni katettu teatteri, odeion veteraanien kokouspaikaksi. Suurin rakennustyö aloitettiin kaupungin itälaidalla jonne kohosi amfiteatteri. Myös asuinrakentamisen osalta kulttuurissa oli tapahtumassa muutos. Sataluvun puolivälissä roomalaisaristokraatit rakensivat maaseutuhuviloita Napolin lahden alueelle ja Pompejin varakkaimmat asukkaat ottivat heistä mallia rakentaen pieniä huviloita Herculaneumin portin ulkopuolelle.

    Terra sigillata