Pompeji

5. Samnilaiskausi

Kaupankäynnin kukoistukseen perustunut Pompejin vauraus koki selvän muutoksen 400-luvun puolessa välissä eKr. Kyseessä oli syvä rakenteellinen kriisi, joka on havaittavissa koko Campanian ja läntisen Välimeren alueella. Siihen vaikuttivat monet eri tekijät: useiden etruski- ja kreikkalaiskaupunkien poliittinen epävakaisuus samoin kuin muutokset kaupankäynnissä.  Kreikkalais- ja etruskikaupungit olivat muodostaneet sofistikoituneen kulutusyhteiskunnan. Etrurian vauraus oli perustunut metallikauppaan, 400-luvulla sen monopoliasema kuitenkin mureni, kun fokaialaiset avasivat kaivoksia Espanjassa ja ateenalaiset Attikan alueella Laurionissa. Tämä johti kaupan vähenemiseen ja muutoksiin kauppareiteissä – välisatamat kuten Pompeji kärsivät tästä.

Etruskit menettivät hallintansa Roomasta ja Latiumin alueesta, mikä katkaisi maayhteyden Campaniaan. He pyrkivät säilyttämään yhteyden laivaston avulla, mutta kohtasivat siinäkin vaikeuksia. Etruskit hävisivät vuonna 474 eKr. Cumaen meritaistelun yhdistyneelle Syrakusan ja Cumaen laivastolle. Kun etruskien laivastot eivät enää purjehtineet näin kauas etelään, seurauksena oli Tyrrhenanmeren valtatyhjiö, jota ensin Syrakusan ja sitten Rooman laivasto ryhtyi täyttämään. Campaniassa taas etruskien vetäytyminen sekä kreikkalaisten siirtokuntien keskinäiset ristiriidat aiheuttivat valtatyhjiön, jonka täyttivät Apenniinien vuoristoalueita asuttaneet oskia puhuvat samnilaiset. Paimentolaisheimoihin kuuluneet samnilaiset valtasivat etruskien tärkeimmän keskuksen Capuan vuonna 423 eKr. ja kreikkalaisen siirtokunnan Cumaen vuonna 421 eKr. Campanian kreikkalaisista kaupungeista vain Napoli ja Elea säilyttivät poliittisen itsenäisyytensä. Samnilaiset valtasivat myös Pompejin ja asutus kaupungissa kutistui sen luoteiskulmaan joka linnoitettiin. Pääosa samnilaisista asui kaupungin ulkopuolella viljellen maata ja laiduntaen karjaa.

Roomalaisessa kirjallisuudessa Pompeji mainitaan Rooman ja samnilaisten käymän toisen samnilaissodan (326-304 eKr.) yhteydessä. Historioitsija Livius kertoo miten Rooma vuonna 310 eKr. hyökkäsi samnilaisten valtaamaan Nuceriaan, joka oli Campanian vahvin kaupunki. Nucerian johtamaan kaupunkiliittoon kuuluivat Pompeji, Herculaneum ja Stabiae. Rooman laivasto purjehti Campaniaan ja laski maihin Pompejin edustalla. Sotilaat lähetettiin ryöstämään Nucerian aluetta, mutta paluumatkalla paikalliset asukkaat surmasivat muutamia roomalaisia ajaen loput takaisin laivoihin. Roomalaisia vastustaneet asukkaat olivat todennäköisesti Pompejin ulkopuolella asuneita maanviljelijöitä. Kaksi vuotta myöhemmin roomalaiset palasivat Campaniaan vallaten Nucerian ja sitoen sen liittolaisineen Rooman vallan alle. Nuceria, Pompeji, Herculaneum ja Stabiae säilyttivät itsenäisyytensä, mutta niistä tuli osa roomalaista kansainyhteisöä, jossa kaupungit oli sidottu Roomaan tietyin velvollisuuksin ja oikeuksin.

Rooman vallan laajeneminen Campaniassa jatkui, kun roomalaiset löivät samnilaiset lopullisesti kolmannen samnilaissodan päätteeksi vuonna 291 eKr. Kreikkalainen Tarentum oli viimeinen merkittävä vihollinen, joka yritti pysäyttää Rooman vallan laajenemisen Italiassa. Vuonna 275 eKr. Rooma kukisti Tarentumin avukseen palkkaaman Epeiroksen kuninkaan Pyrrhoksen joukot ja sai haltuunsa koko eteläisen Italian.

Rooma taisteli koko läntisen Välimeren hallinnasta Karthagon kanssa ensimmäisessä puunilaissodassa 264-241 eKr. Rooma haastoi karthagolaiset kilpavarusteluun laivanrakennuksessa, voitti ja otti haltuunsa Sisilian, Sardinian ja Korsikan. Lähteet eivät kerro Pompejin osallistumisesta sotaan, mutta rannikkokaupunkina se todennäköisesti joutui osallistumaan laivojen varustamiseen ja lähettämään soutajia Rooman laivastoon.

  • samnilaiset
  • hauta