Pompeji

3. Avioliitto ja sen purkaminen

Roomalainen avioliitto oli yksityinen sopimus ja se oli sallittua vain vapaille kansalaisille. Perheen isän hyväksyntä vaadittiin avioliiton laillisuudelle, mutta myös avioituvien puolisoiden myöntymystä pidettiin tärkeänä. Rakkaus ei ollut ensisijainen avioitumisen perusta, vaan avioliittoa pidettiin perheen ja yhteiskunnan kannalta hyödyllisenä velvollisuutena. Laillisessa avioliitossa syntyneet lapset olivat Rooman kansalaisia ja perivät isänsä nimen. Lasten hankkiminen olikin avioliiton keskeinen merkitys ja tarkoitus roomalaisessa yhteiskunnassa.

Avioliittomuotoja oli useita, ja niiden väliset erot liittyivät pääasiallisesti naisen asemaan liitossa. Perinteisen avioliittomuodon mukaan nainen siirtyi naimisiinmenon yhteydessä isänsä vallan alaisuudesta aviomiehensä valtaoikeuksien piiriin. Avioliiton purkaminen oli hankalaa, sitä varten tarvittiin erittäin pätevä syy. Vaimon myötäjäiset ja muu omaisuus oli täysin miehen hallinnassa tämän eläessä, ja kuoleman sattuessa vaimo oli osallisena miehensä perinnöstä pariskunnan lasten rinnalla.

Myöhäisen tasavallan aikana alkoi yleistyä huomattavasti vapaampi avioliittokäytäntö, jossa vaimo pysyi isänsä vallan alla osana lapsuutensa perhettä. Myötäjäiset siirtyivät aviomiehen hallintaan, mutta isältä saatu perintö tuli kokonaisuudessaan naisen omaksi omaisuudeksi. Miehellä ei ollut laillista valtaa vaimoonsa, mutta toisaalta hänellä ei ollut myöskään elatusvelvollisuutta. Myös avioero oli yksityisasia ja yhtä epämuodollinen toimitus kuin avioituminenkin. Päätös eroamisesta saattoi tulla vain toiselta osapuolelta, tai joskus toisen puolison paterfamiliakselta. Avioeroa varten tarvittiin ainoastaan ilmoitus erohalukkuudesta, eikä sen painavampaa syytä tarvinnut esittää perusteeksi. Syyt avioerolle olivat moninaiset, eikä sitä pidetty häpeällisenä.

Miesten keskimääräinen avioitumisikä liikkui lähempänä kolmeakymmentä vuotta, kun taas naiset saatettiin naittaa murrosikäisinä. Laki määritteli roomalaistytön naimakelpoiseksi 12-vuotiaana ja pojatkin saatettiin naittaa jo 14 vuoden ikäisinä. Vaikka tiedämme roomalaisten solmineen avioliittoja, joissa puolisoiden välinen ikäero oli huomattavan suuri, niin yleisintä lienee ollut reilun viiden vuoden ikäero avioituvien välillä.

    aviopari