Pompeji

4. Häät

Roomalaisten avioitumiseen ei vaadittu virallista rituaalia, tai esim. uskonnollista tai valtiollista avioliiton vahvistusta. Tästä huolimatta häitä kyllä juhlittiin. Varakkaan roomalaisparin häissä keskeisiä tapahtumia olivat illallinen, myötäjäisasiakirjojen sinetöinti todistajien läsnä ollessa ja morsiamen saattaminen sulhasen taloon. Kulut hääjuhlasta tulivat morsiamen perheen osaksi. Hääpäivä tuli valita tarkkaan, sillä osaa vuoden päivistä pidettiin pahaenteisinä avioliiton solmimiselle. Kun päivä oli päätetty, lähetettiin kutsut vieraille. Hääjuhlaan osallistuminen oli velvollisuus kutsutulle.

Yksi tärkeä osa hääjuhlaa oli morsiamen pukeminen, johon ottivat osaa morsiamen perheen naispuoliset jäsenet. Perinteinen hääpuku oli villatunika, joka sidottiin erikoisella solmulla solmitulla vyöllä: aviomiehen tehtäväksi jäi solmun avaaminen! Jalassaan morsiamella oli matalat kengät, joiden väri oli kullankeltainen. Keltainen oli myös morsiamen huntu, joka peitti monimutkaisen hiuslaitteen. Myös sulhasen odotettiin pukeutuvan juhlallisesti häätilaisuuteen. Häätalot puolestaan koristeltiin kukkaseppelein.

Tärkeää oli myös enteiden tutkiminen hääseremonian yhteydessä. Uhrauksia tehtiin jumalille, joilta pyydettiin suojelusta avioliitolle ja keisariaikana saatettiin uhrata myös keisarille. Ilman enteiden tutkimista odotettavissa oli pahaa onnea avioparille. Oletettavasti seremoniaan kuului myös sanallisia formuloita ja myöntymyksen osoittaminen puolisoiden välillä. Erikoista on se, että aviomiehen ei ollut välttämätöntä olla paikalla omissa häissään. Hän saattoi osoittaa myöntymyksensä myös viestin välityksellä. Jos aviomies oli paikalla, puolisoiden oikeat kädet yhdistettiin toisiinsa avioitumisen merkiksi. Morsiamen saattaminen uuteen kotiinsa oli hääjuhlien näkyvimpiä osuuksia: mukana oli iloinen hääseurue, joka kantoi hääsoihtuja, heitteli morsiamen päälle pähkinöitä ja lauloi häälauluja. Sulhanen oli siirtynyt vastaanottamaan vaimoaan jo aiemmin oman kulkueensa kanssa. Morsiamen saapuessa sulhanen antoi tälle palavan soihdun sekä vesiastian: tulen ja veden jakamisella oli tärkeä symbolinen merkitys. Puolisot saattoivat antaa toisilleen myös lahjoja ja häälahjojen antaminen oli muutenkin yleinen käytäntö.

    Häät