Pompeji

2. Perhe eli familia

Latinan sana familia elää edelleen useissa nykykielissä. Sanan merkitys on kuitenkin muuttunut vuosisatojen aikana, eikä nykypäivän ruotsalaisten familj tai englantilaisten family vastaa täysin alkuperäisen latinankielisen sanan sisältöä. Roomalaisessa kielenkäytössä perhettä merkitsevällä sanalla viitattiin paitsi isän, äidin ja lapset sisältävään ydinperheeseen myös samaan talouteen kuuluviin orjiin ja vapautettuihin sekä isännästä riippuvaisiin klientteihin. Myös samassa talossa asuvat sukulaiset sisällytettiin perheen käsitteeseen. Familia-sanan ohella tärkeä roomalaisen perheeseen liittyvien käsitteiden joukossa on myös nimitys domus, joka viittaa paitsi fyysiseen asuinrakennukseen, niin myös laajemmin kotitalouteen. Termi sisältää ajatuksen alueesta, jonka sisällä talon isäntä saattoi käyttää määräysvaltaansa.

Roomalainen perhe oli tärkeä sosiaalinen yksikkö. Perheen pää oli vanhin elossa oleva miespuolinen jäsen (latinaksi pater familias), ja hänellä oli suuri valta muihin perheenjäseniin. Roomalaisilla oli ihannoiva käsitys perheen hyveistä: autoritaarisella isännällä oli valta päättää paitsi orjiensa, myös aikuisten poikiensa elämästä ja kuolemasta. Vaimot puolestaan olivat siveellisiä ja ahkeria talousaskareissaan ja lapset kuuliaisia vanhempiaan kohtaan.

Isän ensimmäinen lasta koskeva päätös oli se, hyväksyikö hän lapsen kasvatettavaksi. Isällä ei ollut velvollisuutta kasvattaa kaikkia lapsiaan ja vastasyntyneiden hylkääminen oli kreikkalais-roomalaisessa maailmassa sallittua. Myöhemmin isän tuli mm. hyväksyä suunniteltu avioliitto, ja perheen isä oli ainoa, jolla saattoi olla omaisuutta ja joka oli oikeustoimikelpoinen. Lain edessä aikuiset pojatkin olivat isänsä vallan alla ja heidän oli tyytyminen määrärahaan. Äidillä puolestaan ei ollut laillista oikeutta päättää ja suunnitella lastensa avioliittoja.

Tosielämässä roomalaisen perheen elämä lienee kuitenkin ollut hieman erinäköistä, kuin mitä ihannekuvasta voi päätellä. Todennäköisesti aikuiset lapset ovat toimineet melko itsenäisesti ja isä saattoi myös vapauttaa poikansa vallastaan. Äidit puolestaan ovat ilmeisesti olleet varsin aktiivisia lastensa naimakauppojen järjestämisessä, vaikka heillä lain edessä ei tähän ollutkaan oikeutta ja velvollisuutta.  Myöskään lasten heitteillejättö ei liene ollut niin itsestäänselvää kuin aiemmin on uskottu.

  • Matrona
  • Juhlat
  • Kangaspuut